Voittaja?

Hieman "vanhaa Sannaa", tämä on runoiltu yli kymmenen vuotta sitten (kesällä 1999).

En koskaan
ymmärtänyt,
kuinka vaikeaa
on avata itsensä.

Astella paljaana,
turhasta riisuttuna,
toisen ihmisen luo.

Sinä sanot tuntevasti,
minut.
Paremmin kuin minä itse.

Raivostun.
Sinulla on valta, katkaista
minun siipeni.
Ja silloin olisin
kuin
selälleen pudonnut
koppakuoriainen.

Minä puren siipeni
riekaileiksi.
Syljen omille silmilleni.

Jalat
ilmassa sätkien
makaan selälläni.
Mutta.
Minä voitin.