Aikana ennen city-kaneja.

Aamussa on jotain käsin kosketeltavan kaunista.
Hiljaista ja vaalenneet varjot.
Vastapäisellä pellolla loikkii
puoliksi kesä-, puoliksi talviturkissa
asuva jänis.
Rohkeasti, hiljaisuudessa.

Ei yhtään autoa,
ei öljytyn moottorin etäistäkään ääntä.
Keittiössä tuoksuu kahvi.
Hereillä.

Kaikki hiljaisuuden äänet
sulautuvat aamuhämärään.
Voin tavoitella sormin tuota
hiljaisuutta,
koskettaa ja hyväillä.

Kaikki on niin erilaista.
Kunnes
maailma taas
herää.

Vavahdellen se saavuttaa
äänten sekamelskan.
Jänis pakenee kohti
metsän rajaa.

Turkki on vaihdettu
kesään.

(kirjoitettu Turun Halisissa 16.5.1998 klo 05.15)