maanantai 7. helmikuuta 2011

Hymyilen.

Varovainen hymy - älä näytä maailmalle hampaitasi!
Pieni alati kasvava nauru kuplii minun varpaissani.
Syöksy maahan ja nouse siivillesi.
Leijaile sumussa ja katoa mustaan kraateriin!

Nokinen nenä ilkkuu vakavuutta.
Hyppää katolta ja sukella keltaisiin vaahteranlehtiin.

Ihmiskunta on huvittava - joskus irvokkaalla, joskus naivilla tavalla.
Minä olen naurattava.
Naura minun vakavuudelleni,
suunnitelmilleni ja elämälleni.

Minä tanssin pienenä vesipisarana puiden lehdissä.
Sulaudun yhteiseen nauruun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti