tiistai 14. kesäkuuta 2016

Hyvästi pikkuinen

On vaikea hymyillä,
kun sisälläni vauva tekee kuolemaa.

Vauva, jonka sydämen sykkeen
näin kuvaruudussa.

Tai ei vielä puhuta vauvasta,
hänestä, ihmisestä.
He puhuvat alkiosta.
Yhtä kaikki meidän pikkuinen
vauva.
<3

En ymmärrä,
miten
jotkut ihmiset voivat selvitä
lukuisista keskenmenoista.

Tämä,
toinen,
peräjälkeen
uuvuttaa
minut.

Olen niin turta.
Niin väsynyt.
Niin surullinen.
Haluaisin vain nukkua.

Ja koko ajan vauva sisälläni
tekee kuolemaa.
Ja minun kuuluu
jaksaa se,
kestää se,
ja olla normaali.

Minä taidan luovuttaa
tästä haaveesta.
Toisen lapsen unelmasta.
En jaksa enää yrittää.
Tai oikeastaan en enää koskaan
halua
kokea sitä,
että vauva sisälläni
kuolee.

Haluaisin nukkua pitkät unet.
Ehkä jos vuoden nukkusi,
ei enää väsyttäisi?

- - - - -

"Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa,
aallot vievät tansseihin
siellä veden loiskinnassa,
siellä olen minäkin.

Siellä missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin."

Anna-Mari Kaskinen