perjantai 13. toukokuuta 2011

Pelko.

Minun suurin pelkoni:
että joudun menettämään.
Taas.
En ole antanut itseni ajatella niin,
mutta
se pelko elää minussa silti.

Tiedän jo mitä se on.
Mutta en silti tiedäkään.
Jokainen menetys on uusi.
Se tekee minut tyhjäksi.
Jähmettää.
Herättää vihan, vaikka
haluaisin vain rakastaa.

Pelkään menettämistä.
Ja sitä, että vasta silloin
tajuaa, mitä menettää.
Jähmetyn.
En löydä sanoja.
Vihaan, vaikka haluan
vain rakastaa.

Luulen muistavani miltä
menettäminen tuntui.
En muista kuitenkaan.
Jokainen luopuminen on uusi.

Ja vaikea.
Vaikeinta on antaa anteeksi
itselleen.
Silloinkin kun ei ole mitään
anteeksipyydettävää tai -annettavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti