tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kuumehoure.

Iljettävän karheat, karkeat atomimassat
ympäröivät minut harmaan-, ruskeansekoituksena.
Ne raapivat kämmenen pehmeää
ihoa ja tunkeutuvat sisälleni.
Kuin madot.
Janoavat minuuttani!

Väreilee valkea vesi sileänä,
poimupintaisena.
Ehtymätön on haluni
tavoittaa samettisen sileää pintaa.

Voi, se on onni ja nautinto!
Piinaavaa on epävarmuus.
Hiomaton, rakeinen
raatelee raukean sinisen.
Sisimmässäni sana itkee tulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti