lauantai 21. joulukuuta 2013

Kaikkialla.

Sinä et ole odottamassa.
En näe sinun tuttua hahmoasi.
Vaikka kuitenkin näen
kaikkialla ja koko ajan.

Miten sinua ikävöinkään!
Et ole missään ja kuitenkin kaikkialla.
Odotat minua juna-asemalla.
Istut kotiterassin tuolilla.
Keinut keinutuolissa.
Parannat maailmaa.
Naurat, rakastat, itket, ikävöit.
Juttelet, kuuntelet.
Olet niin läsnä kuin vain sinä osaat olla.

Halaat, heilutat hyvästiksi.

Voi, miten sinua ikävöinkään.


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Päiviä

On päiviä, jolloin en jaksa olla mitään.
En kukaan.

En halua tietää minua, en halua muistaa haaveita,
ja varsinkaan en halua kohdata todellisuutta.

Silloin haluan kadota. Aamuruuhkassa.
Kahvipöydässä.
Lusikan kilahdus, ja minä en enää ole.
Läsnä. Paikalla. Mukana.

Haluan etääntyä äänistä ja väreistä.
Eniten haluan etääntyä tunteista ja toiveista.
Todellisuudesta.

Niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Ei, vaan vielä kauemmaksi.
Pois. Poissa.

Hiljaista. Vain kameran linssi.
Tai silmien ohikulkijat.
Kaikkein helpointa on kadota ihmisten keskellä.