Saalistaja hiipii pehmein askelin
kosteassa nurmessa.
Äänettömyys seuraa odottajaa.
Kuka nukkuu vielä?
Ylitseni puhaltaa hiljainen
tuulenhenkäys.
Olenko saalis vai saalistaja?
Maa tuoksuu tuoreelta mullalta
ja kaadun sen mustaan syliin.
Sade painaa minut lähemmäs totuutta.
Yksin makaan litteänä
maan liassa ja kurassa
ja odotan itseäni.
Hajatelmia ja ajatelmia. Runoja. Mielikuvia ja unia. Joskus jotain todellistakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti