Näkymätön osa.

Minussa on pala sellaista, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt.

Loputtomasti
yritän,
puhua,
kertoa,
mutta sitä sisäisintä ja tärkeintä osaa
itsessäni en osaa
tai uskalla paljastaa.

- Kaikkea ei tarvitse tietää!
- Kaikkea ei tarvitse antaa pois!

Jotenkin toivottomasti tiedän, että juuri tuo pala,
mitä en paljasta,
saisi ihmiset rakastamaan minua.

Kuinka olla
ja tulla
niin rohkeaksi,
ettei kätke olennaista osaa itsestään?

Suojellessaan omaa herkkyyttään
rakentaa samalla muuria
itsensä ja muun maailman välille.

- Meillä jokaisella on monta roolia!

Minä haluaisin kuitenkin
joskus

tuntea,
että minä olen tässä,
yksin, paljaana,
ilman rooleja,

ja minut voi nähdä.

Päivä.

Olen vankina päivään,
jota en halua muistaa.

Suljettu sen päivän sisälle.
Tai se päivä on suljettu minuun.

Hidastettuna kuin dvd-laitteen hitain play-asetus.
Kuva kuvalta.
Hetki hetkeltä.
Mahdotonta painaa pause-nappulaa.

Koska olen katsellut tätä päivää jo kaksitoista vuotta, tiedän mitä tapahtuu.
Silti olen pakotettu etenemään hitaasti: kuva kuvalta.
Kohti surua.

Samassa tunnetilassa.
Hiljaista.
Yksinäistä.
Huutoa.
Kipua.

On mahdotonta pukea sanoiksi sitä päivää,
jolloin sinä kuolit.

Unta odotellessa

Yöllä ei ole superskurkkeja.
Hiljaista.
Äänetöntä.
Pimeää.
Yksinäistä.

Pienistä hiekanmuruista tulee suuria kiviä,
joskus kallioita ja sitten vuoria.


Uni pakoilee.
Ei edes väijy nurkissa.

Hiljaisen talon hiljaisessa huoneessa
jokainen huokaus on yksinäinen ja syvä.
Tiheä.

Tunnen itseni pieneksi, ja samalla kuitenkin niin suureksi,
että en mahdu maisemaan.

joulukuussa 1998

Unelmien särkymisestä
ei voi syyttää
maailmaa
tai sinua.

Itsehän minä
haavelin, toivoin.

Kun rakentaa paljon tyhjän päälle,
tasapaino ei voi säilyä.

Minä ja Sinä
romuttuneina
tyhjyydessä.

Etkä sinä edes koskaan
saa tietää, miten korkealta
me putosimme.

Tähdenlento

Kun näin pilvien lävitse tähdenlennon,
tiesin olevani onnellinen.

Tunnustan.
Tuulen.
Sateen.
Auringonkin.

Muistan.
Sinut.

Muistan.
Surun jälkeenkin näen tähtitaivaan.

On kysymyksiä ilman vastauksia.
Ja vastauksia silloin kun mitään en ole kysynyt,
enkä mitään ole halunnut kuulla.

Aika.
Aikani.
Tähdissä kirjoitettuna.

Matkalla 2.

Puolikas pullo kivennäisvettä.
Lämmintä.
Olen kissa,
uunin pankon päällä,
uninen,
suloinen,
pehmeä.

Ääriviivat hälvenevät.
Olen raukea,
unen ja valveen rajalla.

Unihiekkaa
heitti nukkumatti.
DDR:stä.
Ei sitä ole enää!
Nalle Luppakorva.

Hieron silmiäni.
Olen matkustanut menneeseen,
mutta pysynyt samana.

Matkalla 1.

Vihreää. Puita. Elämää.
Näkymä vaihtelee,
ja pysyy samana.
Kohti kotia.
Koti on minussa
ja yhteenliittyneissä käsissä.

Aina vihreää.
Ei riisuttuja puita.
Oksat kurottelevat taivasta,
tai viistävät maata.

Olen kotona jälleen.
Tässä.
Sinun kanssasi.
Matkalla kotiin
ja vieraaseen.
Et ole muukalainen.
Olet tuttu.
Samarialainen.
Minun puoliskoni.


Tai ehkä olemme muukalaisia molemmat.
Vihreää.
Koivuja. Mäntyjä. Kuusia.
Vanha petäjä.
Elämän läpi.