Ensin sinä olit kaksi sinistä viivaa.
Kuinka kahdesta viivasta voikaan olla niin onnellinen?
Minun varpaanikin tanssivat.
Lääkäri varmisti, että olet enemmän kuin
kaksi viivaa.
Olet Sinä.
Ensimmäisessä kuvassa näytät katkaravulta.
Olet olemassa ja oikeassa paikassa.
Kun kävelen Naistenklinikalta, minut täyttää onni.
Sinä olet ja minä rakastan.
Sinua.
Maailmaa.
Puss vaan, koko maailma!
Joskus iskee epävarmuus.
Oletko sinä yhä minussa?
Vatsa on vielä aika litteä.
Olo on erilainen.
Ja sinä uit.
Varmuus tulee toisesta kuvasta.
Minua itkettää. Näen jalat, pään, kädet.
Pienen sydämen, joka sykkii.
Sinä teet kuperkeikkoja.
Varmasti sinä olet.
Paras joululahja tulee aaton aattona.
Perhosen kosketus.
Liikahdus. Kuin pieni kupla puhallettaisiin sisälläni.
Ja taas uudestaan.
Ja minä rakastan.
Sinua.
Tuntematonta.
Tuttua.
Uudessa kuvassa jo sormet ja varpaat.
Vauva.
Esiinnyt meille.
Teet kuperkeikkoja, potkit, rummutat.
Äkkiä minua itkettää. Taas.
Olet.
Sinä.
Minulle suurempi kuin sana.
Ei enää hentoja perhosen siiven kosketuksia
vaan pontevia potkuja.
Potkusarjoja.
Sinä vastaat minulle.
Minä juttelen sinulle.
Minä
rakastan
jokaista
merkkiä
sinusta.
Saat minut hymyilemään.
Onnea olla sinun äitisi.
Niin suurta onnea,
että minulla ei ole sille sanoja.
Sinä olet suurempi kuin minun sanani.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
lauantai 21. joulukuuta 2013
Kaikkialla.
Sinä et ole odottamassa.
En näe sinun tuttua hahmoasi.
Vaikka kuitenkin näen
kaikkialla ja koko ajan.
Miten sinua ikävöinkään!
Et ole missään ja kuitenkin kaikkialla.
Odotat minua juna-asemalla.
Istut kotiterassin tuolilla.
Keinut keinutuolissa.
Parannat maailmaa.
Naurat, rakastat, itket, ikävöit.
Juttelet, kuuntelet.
Olet niin läsnä kuin vain sinä osaat olla.
Halaat, heilutat hyvästiksi.
Voi, miten sinua ikävöinkään.
En näe sinun tuttua hahmoasi.
Vaikka kuitenkin näen
kaikkialla ja koko ajan.
Miten sinua ikävöinkään!
Et ole missään ja kuitenkin kaikkialla.
Odotat minua juna-asemalla.
Istut kotiterassin tuolilla.
Keinut keinutuolissa.
Parannat maailmaa.
Naurat, rakastat, itket, ikävöit.
Juttelet, kuuntelet.
Olet niin läsnä kuin vain sinä osaat olla.
Halaat, heilutat hyvästiksi.
Voi, miten sinua ikävöinkään.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Päiviä
On päiviä, jolloin en jaksa olla mitään.
En kukaan.
En halua tietää minua, en halua muistaa haaveita,
ja varsinkaan en halua kohdata todellisuutta.
Silloin haluan kadota. Aamuruuhkassa.
Kahvipöydässä.
Lusikan kilahdus, ja minä en enää ole.
Läsnä. Paikalla. Mukana.
Haluan etääntyä äänistä ja väreistä.
Eniten haluan etääntyä tunteista ja toiveista.
Todellisuudesta.
Niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Ei, vaan vielä kauemmaksi.
Pois. Poissa.
Hiljaista. Vain kameran linssi.
Tai silmien ohikulkijat.
Kaikkein helpointa on kadota ihmisten keskellä.
En kukaan.
En halua tietää minua, en halua muistaa haaveita,
ja varsinkaan en halua kohdata todellisuutta.
Silloin haluan kadota. Aamuruuhkassa.
Kahvipöydässä.
Lusikan kilahdus, ja minä en enää ole.
Läsnä. Paikalla. Mukana.
Haluan etääntyä äänistä ja väreistä.
Eniten haluan etääntyä tunteista ja toiveista.
Todellisuudesta.
Niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Ei, vaan vielä kauemmaksi.
Pois. Poissa.
Hiljaista. Vain kameran linssi.
Tai silmien ohikulkijat.
Kaikkein helpointa on kadota ihmisten keskellä.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
absurdia
Umberto Econkin kirjassa tiedettiin,
että kirjasto on vaarallinen paikka.
Doctor told me I'm going to die.
What a disinformation. I hardly thought
that I'm going to live forever.
Raison d'être?
Annus mirabilis.
Uusi perspektiivi.
I'm so tired. But tonight I can't get any sleep.
So what do I do?
I upload some photos.
Who is drinking what, where?
Keksiikö joku anarkistisen diskriittiä sanottavaa?
Not more thouse fucking elfs!
I'm not drunk. I'm just blond and talk funny.
Mökö, Luru, Plättä ja Pulla.
Meditoin metsässä.
Yritin levitoida, mutta putosin maahan kuin kivi.
Painovoimaa ei kaiketi voikaan paeta?
There is always mañana!
Kylven valossa.
että kirjasto on vaarallinen paikka.
Doctor told me I'm going to die.
What a disinformation. I hardly thought
that I'm going to live forever.
Raison d'être?
Annus mirabilis.
Uusi perspektiivi.
I'm so tired. But tonight I can't get any sleep.
So what do I do?
I upload some photos.
Who is drinking what, where?
Keksiikö joku anarkistisen diskriittiä sanottavaa?
Not more thouse fucking elfs!
I'm not drunk. I'm just blond and talk funny.
Mökö, Luru, Plättä ja Pulla.
Meditoin metsässä.
Yritin levitoida, mutta putosin maahan kuin kivi.
Painovoimaa ei kaiketi voikaan paeta?
There is always mañana!
Kylven valossa.
tiistai 14. elokuuta 2012
Sinulle, jota ei koskaan ollut
Sinä olit,
mutta et koskaan ollutkaan.
Rakastettu silti.
Toivottu.
Kaivattu.
Ainutkertainen.
Kaunis.
Epätäydellinen.
Enemmän kuin pilke silmäkulmassa,
vähemmän kuin ihminen.
"Kyllä luonto poistaa vialliset."
"Sehän oli vain pari solua."
"Parempihan se oli nyt kuin myöhemmin."
Silti sinä olit.
Vaikka vain kaksi viivaa.
Kudosta.
Olit hetken.
Rakastettu.
Toivottu.
Kaivattu.
Sitten poissa.
mutta et koskaan ollutkaan.
Rakastettu silti.
Toivottu.
Kaivattu.
Ainutkertainen.
Kaunis.
Epätäydellinen.
Enemmän kuin pilke silmäkulmassa,
vähemmän kuin ihminen.
"Kyllä luonto poistaa vialliset."
"Sehän oli vain pari solua."
"Parempihan se oli nyt kuin myöhemmin."
Silti sinä olit.
Vaikka vain kaksi viivaa.
Kudosta.
Olit hetken.
Rakastettu.
Toivottu.
Kaivattu.
Sitten poissa.
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Nothing is real.
Olen odotushuoneessa
odotuslistalla odottamassa.
Olen toiveikas, mutta samalla
toivoni menettänyt.
Olen kyllästynyt odottamaan.
Kyllästynyt ohimenijöihin.
Inhoan odotusmusiikkia.
Yhä uudestaan soi sama
kappale.
"Good is good and bad is bad, but
you don't know which one you have."
Ja "Strawberry Fields Forever".
Nothing is real.
Silti odotan.
odotuslistalla odottamassa.
Olen toiveikas, mutta samalla
toivoni menettänyt.
Olen kyllästynyt odottamaan.
Kyllästynyt ohimenijöihin.
Inhoan odotusmusiikkia.
Yhä uudestaan soi sama
kappale.
"Good is good and bad is bad, but
you don't know which one you have."
Ja "Strawberry Fields Forever".
Nothing is real.
Silti odotan.
torstai 28. kesäkuuta 2012
Junassa.
Katselen riippuvien pilvien puutarhaa.
Vauva itkee.
Mies kirjoittaa tekstiviestiä.
Painaa "Lähetä".
"Viesti lähetetty."
On hiljaista.
Kesä ilman aurinkoa.
Teinityttö puhaltaa purkkapallon.
Vaaleanpunaisen.
Niin suuren, että se hajoaa nenään.
Minä odotan
seuraavaa asemaa,
seuraavaa ajatusta.
Painottomassa tilassa.
Avaruusjunassa.
Vauva itkee.
Mies kirjoittaa tekstiviestiä.
Painaa "Lähetä".
"Viesti lähetetty."
On hiljaista.
Kesä ilman aurinkoa.
Teinityttö puhaltaa purkkapallon.
Vaaleanpunaisen.
Niin suuren, että se hajoaa nenään.
Minä odotan
seuraavaa asemaa,
seuraavaa ajatusta.
Painottomassa tilassa.
Avaruusjunassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)