Äidille.

Tuntuu välillä kuin
sinä olisit
hiipumassa pois.
Muistoistani.
Se tekee niin kipeää.
Aivan kuin
sinä kuolisit
uudestaan.

Älä haihdu pois äiti.
Ethän?
Kulje minun rinnallani.
Kulje mukana
minun sydämessäni.
Rakastan sinua, ja minulla on
niin kova ikävä.

En tietenkään unohda.
En ikinä.
Siitä on vain niin
pitkä aika,
kun
oikeasti juttelin sinulle,
ja sinä vastasit.
Niin pitkä aika, kun halattiin.
Kun naurettiin yhdessä.
Ja sydäntäni särkee se ikävä.
Joskus se ikävä
kutistaa sydämen rusinaksi rintaani.
Ikuinen ikävä.

Minulla on niin ikävä sinua äiti.
Luotathan minun rakkauteeni?
Aina.

Vanha minä, minä ja uusi minä.

Vaeltaessani saavun autiomaahan, kuumaan ja kuivaan ikuisuuteen.
Taas olen muuttunut. Ravistan vanhan kuoren yltäni. Oikeastaan jään sinne itsekin.
Minä ja vanha minä.
Olen siellä; ajatukseni, tunteeni, aatteeni, mieltymykseni, vihani, inhoni.
Minä keinun liikkumattomuuden aallokossa.

Yksin hievahtamatta, minusta jatkuvista askeleista alkaa versoa uusia lehtiä;
vaaleanvihreitä, pieniä hiirenkorvia.
Askel askeleelta minä kasvaa.
Tulee uusi verkosto, uusi minä.
Ihmisyys astuu ruumiiseeni.

En tiedä pysähdynkö minä taas joskus kuivaan autiomaahan
ja jääkö kuoreni ikuisuuteen, pysyvään, hukattuun maahan.
Vai jatkanko minä kulkuani ikuisesti kehittyen; muotoutuen minäksi?

Takaisin en voi palata,
takaisin en voi nähdä.
Sillä uusi ei näe vanhaa.
Vaikka.
Lempeydellä.
Muisteleekin.

Usko minua!

Hauskuus on siinä, että elämä tanssii.

Hubba-bubba-tuubipurukumi.

Hiekka ratisee polkupyörän alla
samaan tapaan kuin kauan sitten.
Silloin juostiin parhaan kaverin kanssa kilpaa
koulusta kotiin.
Heitettiin koululaukut
kaaressa sisälle.

Otettiin esille tennistossut ja lippalakit.
Etsittiin varastosta hyppynaru.
Pesäpallomaila, räpylät ja pallo.
Soitettiin naapurien ovikelloa ja
saatiin koolle kaksi nelisjoukkuetta.

Kuiva asfaltti tuoksuu lapsuudelta,
ja suussa maistuu vaaleanpunainen
hubba-bubba-tuubipurukumi.

Mieleni tekee pyöräillä kotiin.
Huutaa naapurin lapsia pihalle
hyppimään narua tai pelaamaan
neljää maalia.

Tänään on ensimmäinen kevätpäivä.

Estetiikka.

Estetiikka haisee; viinille!

Yksi hetki.

Naivismin huipulla
halaan sinua.
Pidän kiinni hetkellisestä
mielihyvästä.

Öljysade.

Sataa, mustia, öljyisiä pisaroita.
Ja valon lapsia.
Pimeys huumaa.
Väreilee punaisten kukkien
tuoksu.
Repii, raatelee ja raivoaa.
Huutaen ylpeät silmät
valuvat harmaassa asfaltissa.