Eksyin muistojen mereen,
nimettömät sivukujat
seuraavat toisiaan.
Kadotan merkitykset,
enkä
näe mitään turvallista.
Katso minua,
minä en ole hän!
Minulla on surusilmät
ja koditon onni.
Saavun kotiin.
Minua tervehtii
kadotettu aika.
Hajatelmia ja ajatelmia. Runoja. Mielikuvia ja unia. Joskus jotain todellistakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti